Samuus VLOG, osa 12, ääni ja äänitys

Tiistai 5.3.2013 - Antti Liinpää

Yksi suurimmista erottavista tekijöistä ammattimaisen videotuotannon ja ns. kotivideotuotannon välillä on äänityksen ja äänen laatu. Kotivideokameroilla kuvattaessa käytetään useimmin kameran omaa mikrofonia. Siitä aiheutuu äänen laadun kannalta ongelmia.

Kameran käsittely aiheuttaa ns. runkoääniä, joiden välttäminen on hankalaa, kun kuvataan kameraan integroidulla mikrofonilla. 

Kameroiden omat mikrofonit ovat useimmiten automaattisesti toimivia ns. yleismikrofoneja, jotka äänittävät kaikkia äänilähteitä. Sen Äänityskeila on laaja, kun taas suuntamikrofoni äänittää parhaiten ja voimakkaimmin sitä äänilähdettä, johon se suunnataan.

Jos lähellä ei ole puhetta tai muuta voimakasta ääntä, ryhtyvät tällaiset automaatilla toimivat yleismikrofonit voimistamaan ympäriltä kuuluvia ääniä, kuten autojen ajomeluja, lentokoneiden ääniä jne. Tämän takia, jos tällaisella mikrofonilla halutaan edes kohtuullista puheääntä, pitää kohteen olla lähellä, maksimissaan 1-1,5 metrin päässä kamerasta.

Ennen videokameroiden nauhakoneisto aiheutti ääntä, nykyään tätä ongelmaa ei juurikaan ole, sillä nykyaikaiset kotivideokamerat kuvaavat muistikortille tai kameran omalle muistille.

Ammattimaisessa tuotannossa käytetään nykyään yleisimmin langattomia nappimikrofoneja, jotka ovat kohteilla kiinni vaatteissa tai teipattuna vartalossa vaatteiden alla, tai sitten äänittäjä tuo mikrofonin lähelle kuvattavaa kohdetta puomilla. Näin varmistetaan laadukas äänitys kuvaustilanteessa. 

Nykyään budjetit ovat muun muassa televisiotuotannnoissa usein niin tiukkoja, että erillistä äänimiestä tai -naista tai äänittäjää ei ole käytettävissä, vaan kuvaaja toimii myös äänentarkkailijana. Äänimies parantaa aina lopputulosta, koska hän voi reagoida ja voimistaa äänitystasoa muun muassa haastattelutilanteessa, jos toinen kuvauskohteista puhuu toista hiljempaa. Tämä vähentää äänen kohinaa.

Editissä voidaan toki tarvittaessa voimistaa haluttuja ääniä, mutta äänen voimakkuuden lisäys jälkikäteen lisää aina myös kohinaa ja työmäärää. Siksi mahdollisimman hyvä äänitystulos kuvaustilanteessa on arvokasta.
 

Samuus VLOG, osa 11, valkotasapaino

Maanantai 4.3.2013 klo 10:39 - Antti Liinpää

Kuvan valkotasapainon eli värisävyn säätäminen hoituu lähes kaikissa nykykameroissa automaattisesti. Valitettavasti jopa kalliit ammattikamerat säätävät automaatilla olleessaan valkotasapainoa aika huonosti, ja varsinkin vaikeissa olosuhteissa eli kun valoa on vähän käytössä.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuvan värisävy muuttuu, kun kuvaussuunta muuttuu. Videossa näkee hyvin, kuinka iPhone5 säätää pimeässä katuvalojen valossa lumimyräkässä kuvatessa kuvan värisävyä sen mukaan mikä on kuvan valitseva valo ja kuvan suunta. Katuvalot, lumi ja lumesta heijastuva valo aiheuttavat ongelmia kameralle. Eli aina kun kuvan suunta muuttuu, muuttuu myös kuvan väritasapaino.

Ammattilaiset pyrkivät aina säätämään kuvan valkotasapainon ennen kuvausten aloitusta manuaalisesti. Monissa ammattikameroissa valkotasapainoa voi myös säätää asteikolla lämpimän ja kylmän värisävyn eri asteiden välillä. Tällainen hinosäätömahdollisuus antaa kuvaajalle mahdollisuuden tasoittaa manuaalisesti eri kuvasuunnnista tapahtuvaa valkatasapainon vaihtelua. 

Yleisesti voidaan sanoa, että paras lähtökohta valkotasapainolle eli värisävylle on se, että se on mahdollisimman lähellä luonnollista vallitsevaa tilanne. Tavoitteena on useimmiten se, että kuva näyttää samalta kuin miten silmä sen näyttää.

Toki tätä rikotaan mm. elokuvailmaisussa ohjaajan visioiden mukaisesti. Hyvä esimerkki tällaisesta värisävyn muuttamisesti elokuvan sisällä on Steven Soderberghin ylistetty Traffic, jossa Michael Douglasin esittämän hahmon maailmassa kuva on aina kylmän sinistä ja Benecio Del Toron Meksiko-maailmassa kuvan värisävy on lämpimän keltaista.

Samuus VLOG, osa 10, kuvakoot ja jalkazoom

Sunnuntai 3.3.2013 - Antti Liinpää

Yleisimmin käytetyt kuvakoot ovat: lähikuva, puolikuva, kokokuva ja laaja kokokuva. Toki kuvaamisessa käytetään näiden lisäksi erilaisia kuvakokoja, kuten erikoislähikuvaa ja laajaa puolikuvaa.

Jos kamerassa on zoom, voi kuvakokoa vaihtaa helposti kameran zoomilla. Kameroissa, joissa ei ole zoom, kuvakokoa muutetaan jalkazoomilla eli kävellään kameran kanssa tarvittaessa lähemmäksi tai kauemmaksi kohdetta.  

Kun kuvia leikataan yhteen yleissääntönä pidetään, että yksi kuvakoko jää aina väliin. Eli kun halutaan siirtyä lähikuvasta laajempaan kuvaan, jätetään puolikuva välistä ja siirrytään kokokuvaan, ettei kuva niin sanotusti hyppäisi. Tätä sääntöä rikotaan ja varioidaan hyvin paljon. Siihen myös vaikuttaa kohteen asettelu kuvassa: jos kohde eri kuvakoissa on hyvin tarkkaan samassa kohdassa ei erikoislähikuvasta siirtyminen leikkaussaumalla lähikuvaan aiheuta kuvan hyppäämistä.

Video, tv ja jopa elokuvailmaisussa käytetään nykyään tarkoituksellisesti ns. hyppyleikkausta, jossa kuvakoko ei muutu ollenkaan, mutta silti tehdään leikkaussaumoja, jolloin kuva "hypähtää", kun siirrytään kuvasta toiseen.

Samuus VLOG, osa 9, pan, tilt, sweep ja tilt-pan

Lauantai 2.3.2013 klo 10:19 - Antti Liinpää

Kameran liikkeelle voidaan seurata kohdetta, paljastaa uuttaa tai vaikkapa antaa kuvalla ns. pituutta. Liikkuvaa kuvaa katsoo mieluummin pidempään kuin staattista. Tavallisimmat kamerat liikkeet ovat pan, tilt, sweep ja tilt-pan tai pan-tilt.

Pan = vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle suuntautuva kameran liike.
Tilt = ylhäältä alaspäin tai alhaalta ylöspäin suuntautuva kameran liike.
Sweep = pyyhkäisy. Pannausta nopeampi liike vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle. 
Pan-tilt = Pannauksen ja tilttauksen yhdistä kameraliike. 

Samuus VLOG, osa 8, tarkka kuva

Perjantai 1.3.2013 - Antti Liinpää

Yksi kuvaamisen ehdoton perusasia on, että kuva on tarkka tai ainakin haluttu kohde on tarkka. Automaatilla kuvatessa kamera hoitaa asian, ainakin pitäisi. Vaikea olosuhde, esimerkiksi hämärä kuvauspaikka, saattaa aiheuttaa ongelmia kuvan tarkkuudessa automaatilla kuvatessa.

Ammattilaiset kuvaavat yleensä manuaalitarkennuksella, jos se suinkin on mahdollista. Automaatilla kuvattava erikoistapaus on esimerkiksi voimakkaasti liikkuva kohde. Silloin kameran automaattitarkennuksen pitää olla laadukas. Esimerkiksi alppihiihtoa kuvaavan kuvaajan on luotettava, että kohde on kuvassa tarkka. Mitä tiukempi ja kauempaa kuvattu kuva, sitä vaikeampaa tarkentaminen liikkuvaan kohteeseen on. Laajassa kuvassa pienet epätarkkuudet eivät näy niin helposti.

Manuaalilla kuvatessa tarkkuus tarkistetaan zoomillisissa kameroissa menemällä zoomilla mahdollisimman lähelle kohdetta ja tarkentamalla kuva. Sen jälkeen voi avata kuvan haluttuun kuvakokoon.